Privileged

Privileged. Etuoikeutettu. Se mie kyllä oon, kun sain kokea tällaisen reissun. Tällä hetkellä en pysty kuvittelemaan, että oisin voinu suorittaa työharjoittelun missään muussa maassa, kuin Namibiassa! Afrikka on ollut miun unelma siitä saakka, ku joskus tosi pienenä oon nähny Leijonakuninkaan:D Nyt oon nähnyt miljöön, leijonat, ja jokaisen muunkin eläimen luonnossa, uskomatonta! Katottiin itseasiassa pari viikkoa sitten se leffa täällä, eikä bongattu sieltä yhtäkään eläintä mitä ei oikeesti oltais nähty! Oon siis päässyt elämään unelmaani, kirjaimellisesti:)

Viimeinen ilta Namibiassa, ja tunnelmat todella sekavat. Samaan aikaan ootan että pääsee kotiin ja näkemään kaikki tärkeät ihmiset (ja eläimet<3) ja samalla tuntuu, että pitää sanoa jäähyväiset omalle kodille. Se tästä paikasta nimittäin on kolmen kuukauden aikana tullut, koti! Oon oppinut niin paljon täällä ja kasvanut ihmisenä, niin kliseiseltä ku se kuulostaakin! Sen lisäksi oon kehittynyt tulevana sairaanhoitajana. Ja oon myös kasvanu fyysisesti, kiloja on kertynyt halvan ja hyvän ruuan äärellä:D

Katri, koko matkan tärkein henkilö<3

Flying eagles!! Or jumping elephants:D

En usko, että tuun koko elämäni aikana kokemaan mitään näin arvokasta. Oon kokenu tähänastisen elämäni onnellisimmat ja surullisimmat hetket täällä, elämä ja ihmiset ovat jotenki niin paljon aidompia täällä! Tuloerot on järkyttäviä ja ajaa ihmisiä pahoihin tekoihin, joista myökin saatiin osamme kärsiä täällä. Suurin osa ihmisistä on kuitenki siitäki huolimatta niin onnellisia, ja niin vähään tyytyväisiä, ettei sitä voi sivusta seurata, ilman että se vaikuttaisi itseensä. Toivon, että saan nää monet hyvät asiat ja asenteen mukaan Suomeen enkä heti kyynisty siellä ja valita jatkuvasti pikkuasioista! On ollut niin hienoa ja surullista nähdä miten kaikki yrittävät parhaansa vaikeista olosuhteista huolimatta!! Matkalla Cape Townista Namibiaan näin bussin ikkunasta (ilmastoitu bussi ja sipsipussi kädessä), kun vanha mies istui tienvieressä lepäämässä. Kun hän näki, että bussi ja muita autoja pysähtyi tietöiden takia hetkeksi, hän ripusti kaulaansa vanhasta pahvilaatikosta tehdyn kyltin, laittoi hatun päähän, otti toiseen käteen itsetehdyn telineen halpoja aurinkolaseja täynnä, ja toiseen itsetehtyjä pölyhuiskuja, ja lähti kaupittelemaan näitä autoissa istuville. Kuinkahan moni näitä ostaa, epäilen ettei monikaan. Toi näky oli jotenkin niin koskettava, että vanhanakin täytyy vielä jaksaa noin mahdotonta urakkaa! Kyyneleet tuli silmiin, ei siinä enää mikään auttanut! 

Aamiainen Once in Cape Townissa. Kyllä hymyilytti ku sai ruokaa:---)

Muutenkin oon miettinyt paljon sitä, ettei Namibia ole edes kehitysmaa enää, ja täällä on niin paljon köyhyyttä ja ihan oikeaa nälänhätääkin! En pysty edes kuvittelemaan menoa vielä köyhemmissä maissa. Paljon täällä on nähty huonoja asioita, mutta sitten myös tottakai niitä hyviäkin:) Ihmiset on hauskoja, RENTOJA, ja suurin osa todella ystävällisiä. Paljon on naurettu paikallisten sekä muiden eurooppalaisten opiskelijoiden kanssa! Raskaan työn vastapainoksi ollaan siis rentouduttu ja juhlittukin!

Our German-Finnish -team<3 

Linda ja Henri!

Kenton

Parasta täällä on ehdottomasti ollut ihmiset! Oon tutustunut niin moniin hauskoihin ja ihaniin ihmisiin, joista on tullut niin supertärkeitä! Meiän namibialainen perhe:) Ilman Katria tästä reissusta ei ois tullut mitään. Oot ollut miun tuki ja turva ja henkireikä<3 Mikään ei enää voi yllättää meitä, kaikki on yhessä koettu:DD hyvässä ja pahassa.. On ollu niin hauskaa siun kanssa, kiitos muru ku koit tän miun kanssa. My Namibian Wifey<3 Myös Ruth, Linda, Charlie, Minna, Henri, Sara, norskit, tanskikset, Wayne, Christina, Samuel, Kenton, Mikey, Raini, Nikita, Fitz, Alvaro, Barry, Leneave, Monica, kaikki lapset Home of Good Hopella, sisterit sairaalalla ja useat potilaat ovat tehneet miun matkasta ikimuistoisen!! 

Zoo Park:)

Nähtiin paikallinen joulupukkikin!

Fitz antamassa lähtöpusua<3

Ruth pelastamassa tilanteen:D

Kokemukset on ollu unohtumattomia:D Kaikki sairaalan tapahtumat on jääny hyvin mieleen, (varsinki eka päivä leikkurissa:D) ja siellä suurin osa ajasta on vietettykin! Home of Good Hope on ollut jotain niin uskomatonta, en voi kuin ihailla Monicaa joka jaksaa pyörittää jotain niin tärkeetä ja hyvää suht pienillä resursseilla!! Lapset siellä oli uskomattoman ihania<3 

Safari oli tietysti myös unohtumaton, se on ollu miun unelma niin kauan kuin voin muistaa, ja ylitti siltikin kaikki odotukset!! Näin paikkoja joiden olemassaolosta en ois voinu haaveillakaan, ja eläimet.. Leijonat, kirahvit, seeprat.. Uskomatonta:D Hipporisteily, Sossusvlein dyynit, Sambia, SKYDIVING!! En ois koskaan uskonut että pystyn sen tekemään, ja se on ehdottomasti ollut koko kolmen kuukauden kohokohta!

Joulujuhlan järjestäminen Katuturan uima-altaalla, Cape Townin reissu, kaikki yhteiset illanvietot, pool partyt, ihan tavalliset shoppailureissut, seepran syöminen Joe'sissa, aamiaiset Hiltonilla, rygby-peli, Octoberfest.. 

Dinner in Sixty 2nd

Linda, Henri, Sara, Charlie, Katri ja Ruth toisella talolla

Reissun ruoka on ehdottomasti lammas:D Oon ihan hurahtanut siihen, ja paistellut sitä joka grilli-illassa ja vähintään pari kertaa viikossa arjessakin! Juomana on toiminu itseoikeutetusti Savanna-siideri, sitä on joka paikassa ja se on niin hyvää ja halpaa:D 

Sambiassa:)

<3

Kirahveja nähtiin pilvin pimein!

Viimoset päivät on lähinnä satanut, helpottaa kotiinlähtöä henkisesti:D

Pakkailut on nyt hoidettu, rinkka on ihan superpinkeenä vaikka vein osan tavaroista äidille, ja tosi paljon vaatteita ja hygieniatuotteita jätin Home of Good Hopeen! Työvaatteetkin sai uudet omistajat täältä, oli sister Carol onneissaan niistä:) Aamullä käydään vielä nopeasti Monicalla, ennenkuin Wayne kuskaa meiät kentälle, apua!!

Käytiin lauantaina viemässä Ruth kentälle, ei meinannu itkusta tulla loppua!! 

Paljon ois sanottavaa, mutta ajatukset on niin sekavat etten saa mitään jäsenneltyä tähän! Antaa kuvien puhua siis puolestaan, huippuhetkiä täällä on koettu, niinku oon tainnu jo miljoona kertaa sanoa:D Vaikea on täällä hyvästellä kaikki, mutta ihana nähdä teitä siellä Suomessa<3 Kiitos kaikille, jotka on seurannu miun matkaa blogin kautta! Vaikka oisin kirjottanut ilman yhtäkään lukijaa, muistoksi ja ajatuksenpuruksi itselleni, niin on tää kirjoittaminen ollut paljon mielekkäämpää, kun tietää että joku muukin lukee! Kiitos siis kaikille:)

Tehtiin Waynelle ja Kentonille kiitostaulu meiän matkasta! Haluun itellenikin samanlaisen:D

Breakfast at Hilton's

My sweet Ruthie!

Home of Good Hope

Yliopistolla tapaamassa meiän koordinaattoria

Suomen väreissä!

Home<3

Pool partyt Leneavella..

.. ja toiset Roegent Streetillä:D

Elämäni eka rugby-peli

Unohtumaton, sekopäinen eka leikkuripäivä:DD

Namibialaiset uudet kaverit Londonissa!

Samuel<3

Joe's Beerhouse

Hyvi mahduttiin!

Ruth, Mikey ja Raini Octoberfesteillä

Katri, Kenton, Ruth ja Grandpa

Paulina<3

Table Mountain

Jokin TODELLA pysyväkin muisto jäi Namibiasta, tänään kun uskalsin kertoa mummolle, ni voi paljastaa muillekin:D Good life, kirjaimellisesti. Sitä tämä on ollut!!