First few days in Windhoek

Tuntuu että tekstiä ois niin paljon kirjotettavana, ettei tiedä mistä alottaa:) Oon halunnu Afrikkaan niin pitkään ku muistan, siitä saakka ku ensimmäisiä kertoja näin Leijonakuninkaan lapsena:D Nyt oon vihdoin täällä, ja vaikka moni asia onki vaikeeta, miusta tuntuu että oon silti täysin oikeessa paikassa. Mietin tätä blogin aloittamista tosi pitkään, onko aikaa kirjottaa ja onnistuuko tällä surkeella wifillä ja kiinnostaako ylipäätään ketään, mutta tätä on varmasti ihana lukee myöhemmin:)

Day 1

Ensimmäisenä päivänä saavuttiin kotiin noin klo 16. Meidän University of Namibian opiskelijakoordinaattori Louise oli valmiina täällä tapaamassa meitä, suunniteltiin tulevia harjoitteluita ja saatiin tietää että päästään tositoimiin jo maanantaina! Aivan ensimmäisenä kuitenkin allekirjoitettiin vastuuvapautuslomake, jossa hyväksyttiin että jos meille jotain käy, yliopisto eikä sairaala ota siitä mitään vastuuta.. 

Meidän majatalossa asuu siis miun ja Katrin lisäksi kaksi suomalaista, kaksi tanskalaista ja yksi saksalainen. Majatalon omistaa Wayne, jonka saksalainen tyttöystävä ja heidän poika Samuel ovat nyt kuukauden verran käymässä Saksasta täällä. Kristine on myös opiskellut täällä aiemmin, ja rakastui Wayneen ja nyt he elävät kaukosuhteessa! Samuel on maailman suloisin ja hymyileväisin lapsi, niinku edellisessä tekstissä kerroinkin:) Waynen ja Kristinen lisäksi täällä pyörii pari muuta paikallista miestä, Michael ja Pascal (joka paikkaa Kentonia).  Tää paikka on ihan ok, aika nuhruinen ja vanhanaikainen mutta on sitä pahempaakin nähty.. Sisällä kyllä kävellään kengät jalassa, jotta esim sängyt säästyisi pahimmalta pölyltä:D Joku siistijä täällä ilmeisesti joskus käy, mutta toistaiseksi ei ole näkyny.. 

Ollaan tutustuttu jo perinpohjin käsitteeseen "african time", kaikki tapahtuu aika verkkaasti tai ainakin juuri päinvastoin kun on suunniteltu ja "don't stress" on tuttu hokema:D Meidän piti lähteä kauppaan ensimmäisenä iltana kello 19, mutta kaksi tuntia aiemmin tuli ilmoitus että nyt lähdetään! Ostokset jäi aika vajavaisiksi, pelkästään kaupassa käynti oli muutenkin aika kokemus.. ehkäpä tekee ihan hyvää miullekin vähä yrittää olla kontrolloimatta kaikkea!

Day 2

Turvallisuus on mietityttänyt täällä; päiväsaikaan saataisiin periaatteessa liikkua kahdestaan, mutta ainoastaan tutulla alueella ja näyttäen siltä, että tiedetään mihin mennään:D Eilen lähdettiin kaupungille kolmestaan Saran ja Katrin kanssa, ja kerrottiin että voidaan kävellä 15 minuutin matka, mutta Wayne käski Michaelin hoitaa meidän kyydit. Yksi kyyti maksaa 10 dollaria, eli noin 70 senttiä. Joku miehistä tulee aina soitosta, ja he hoitavat esimerkiksi kaikki kyydit sairaalalle ja kotiin arkisin. Pimeällä emme saa liikkua ollenkaan keskenään, edes isommalla porukalla, vaan mukana tulisi aina olla paikallinen mies. Näin myös, jos haluamme lähteä esim. baariin tai ravintolaan myöhään. Päivällä saimme kuitenkin kierrellä kaupungilla rauhassa ja aika turvallisin mielin.. Ensimmäiset ostokset tuli jo tehtyä, vaikka kaupat menivätkin jo kiinni klo 14.

Keskusta-alueella oli siistiä ja ihanan näköistä:) Ohitettiin ihana iso puisto, johon on vielä pakko päästä esim piknikille! Siellä käveli ja loikoili paljon paikallisia asukkaita. Paikalliset ovat muutenkin pääosin olleet mukavia, kaupassakin jonojen purkaminen keskeytyi kun kolme kassaa keskeytti asiakkaiden palvelun ja alkoivat ihastelemaan miun ripsienpidennyksiä:D

Majatalon alueemme on tarkasti aidattu/muuritettu ja vuorattu vielä piikkilangalla ja joillain sähköaidoilla. Kaikista ovista löytyy myös metalliset portit tavallisten ovien lisäksi, ja iltaisin on aina kunnon show kun ovia lukitaan ja suljetaan! Eilen illalla oli niin kuuma, että ovet olivat vielä myöhään auki. Ulkonta alkoi kuulua epäilyttäviä ääniä ja autojen varashälyttimien huutoa. Mietimme mitä tekisimme, jos joku tulisi sisään, mutta Katri lupasi onneksi hoitaa tilanteen tarvittaessa, onhan hää käyny body combatissa ja osaa potkia!!:D Muutenkin alue on aika levottoman oloista öisin, koirat haukkuvat jatkuvasti.. Ihan kun ympärillä ois 24/7 hämyhaukku käynnissä:D

Meiän piti ostaa muuten paikalliset puhelimet ja liittymät, koska esimerkiksi juuri kyytejä täytyy soitella niin paljon.. Valitsin ihanan ZTE-merkkisen puhelimen:D Tuntuu toimivan ihan hyvin, ainakin jos vertaa miun kuukauden vanhaan Sonyyn, joka toimi Suomessa täydellisesti mutta heti tänne saavuttua power-nappi on alkanu temppuilemaan?! Täytyy varmaan siirtyä vakkaristi ZTE:n käyttäjäksi.. eikä maksanutkaan kun 159 dollaria, eli noin 10euroa!!

Day 3

Tänään illalla aurinko vihdoin paisto, eilinen ja tää päivä olivat kuulemma ensimmäiset pilviset päivät moneen kuukauteen täällä, ylläri! Tänne tuli tänään 10 norjalaista opiskelijaa, on aika ahdasta ja saa nähdä miten esim kyyditykset onnistuu. Hyö vaikutti kuitenki iha mukaville, kiva saada seuraa ja isompi porukka että pääsee täällä vapaammin liikkumaan!

Siirrettiin ensimmäisenä iltana Katrin sänky miun sängyn viereen, koska ei uskallettu nukkua yksin:D tänään oltii radikaaleja ja siirrettiin sängyt erilleen toisistaan, mitenköhä uskaltaa nukkua tänä yönä! Yritettiin muuten ostaa viinipullo tänään kaupasta, mutta alkoholia ei myydä sunnuntaisin...... (11% etelä-afrikkalaista valkkaria 1 litra 1,48e!!!!)

Nyt lähdetään syömään, Wayne valmisti perheelleen ja meille kolmelle suomalaiselle afrikkalaisen illallisen.. Mikä vaa ruoka tunnetusti kelpaa miulle, mutta tätä odotan aiva erikoisesti!