Random facts about our daily life in Namibia

Heippa taas! En sitte päässytkään torstaina tekemään vikaa vuoroa lastenosastolle tai perjantaina soup kitchenille, kun iski kauhea vatsatauti ja oksensin pari päivää putkeen.. Nyt vointi alkaa onneksi olla jo normaali:) Tyttöjen kautta tuli terkkuja lastenosastolta, että hyvin oli meillä mennyt! Huomenna alkaa harjoittelu ensiavussa, ootan sitä todella innoissaan mutta myös jännityksellä..

Viikonlopun viettoa

Kulttuurishokki oli aika iso tänne tultaessa, etenkin sairaalassa, niinkuin edellisessä postauksessa kerroin.. Sen lisäksi myös arjessa huomaa paljon pieniä eroavaisuuksia, osa aika hauskoja ja osa ei niinkään:D Listailen tähän aika mielivaltaisesti mieleen tulevia asioita ylipäätään! Kuvia en oo päässy tällä kertaa paljon ottamaan, johtuen juurikin siitä että edelliset päivät on vietetty tiukasti neljän seinän sisällä..:D Kuvituksena kuitenkin arkisia asioita täällä!

• Kaupassa käydessä ostokset pakataan siulle usein valmiiksi, sillä välin kun ite ladot niitä tiskille (niitä hihnoja täällä ei oo) ja maksat. Näiden pakkaamisessa ei kuitenkaan oo mitään järkeä, muovipusseja käytetään ihan järkyttäviä määriä ja yhteen pussiin pakataan maksimissaan pari tuotetta:D Pussit on tosi ohuita ja huonolaatuisia eikä kestäisikään enempiä, mutta tää tuntuu kauheelle tuhlaukselle:D Tuntuisi paljon kivemmalle maksaa parista kunnon pussista.. Täytyy ostaa joku kankainen kauppakassi ja yrittää suostutella kassapojat pakkaamaan niihin..:D Käydään kaupassa suunnilleen pari kertaa viikossa tekemässä isommat ostokset, ja kahden ihmisen ostokset mukana lähdemme kaupasta noin 20-30 kauppakassin kanssa + vesikanisterit..!

• Juomavesi täytyy siis ostaa 5 litran kanistereissa joita saakin selkä väärällä kuljetella aina kotiin. Hampaat pestään ja joitain ruokia saatetaan tehdä hanavedellä keittämisen jälkeen, mutta pääosin käytetään pullotettua vettä. Ollaan tän asian kanssa ehkä vähän turhankin varovaisia (eipä paljoa suojellut vatsataudin kanssa...) mutta hanavesi maistuu meiän mielestä oudolle myös keittämisen jälkeen ja maku imeytyy esim makaroneihin! Puhuttiin just tyttöjen kanssa, miten hullua on että Suomessa peseydytään samalla vedellä mitä juodaan??:D

• Astiat sentään tiskataan tolla hanavedellä ja pyykit pestään. Mielenkiintoista kuitenkin on, että meiän pyykkikoneeseen ei tule kuin kylmää vettä. Eipä tarvitse paljon eritellä, pesisikö pyykit 40 vai 60 asteessa kun kumpikaan ei ole mahdollista! Nyrkkipyykki on tullut tutuksi täällä...

• Täällä ei oo tiskiharjoja myynnissä. Missään. Ei kertakaikkisesti missään:D Hyvin on hoitunu astioiden pesu myös sienellä, mutta tää jaksaa ihmetyttää.

• Melkein joka pihalla vipeltää koiria, mutta olen nähnyt koko aikana vain yhden koiranulkoiluttajan! Hänkin oli länsimaalainen. Toki, täällä on jonkin verran kulkukoiria ja lenkkeilytys sen puolesta riski, mutta hassua kun Suomessa koiranulkoiluttajia tulee jatkuvasti vastaan!

• On ollu tosi vaikea tottua siihen, että KENEENKÄÄN ei voi luottaa. Kadulla et voi kysyä keneltäkään neuvoa, taksit on tosi epäluotettavia ja kokoajan saa kulkea vähän peläten. Keskustasta/naapurustosta ei saa otettua kuvia, koska et yksinkertaisesti voi kaivaa kameraa tai kännykkää esille julkisilla paikoilla. Aina kaupungille mennessä arvotavarat tulisi jättää kotiin lukkojen taakse, ja rahat esimerkiksi hajautettava moneen paikkaan, taskuihin, laukkuun ja rintsikoihin. Isoa laukkua ei saa kantaa keskustassa, ja pienenkin pitää olla suljettava. 

Näkymät iltasin meijän keittiöstä

• Ollaan kuultu myös uskomattoman monta saarnaa afrikkalaisten miesten petollisuudesta, lähinnä afrikkalaisilta miehiltä itseltään:D Kun Wayne kuuli, että kämppiksemme jutteli soup kitchenin Monican pojan kanssa opinnäytetyöhönsä liittyvistä asioista, Wayne tuli vihaiseksi kuin härkä ja saimme kuulla 20 minuutin saarnan, miten emme saa missään olosuhteissa luottaa tähän poikaan tai keneenkään muuhun namibialaiseen, varsinkaan miehiin. Kovaa puhetta namibilaiselta mieheltä!:D Myös opiskelijakoordinaattorimme Louise puhui tästä kaikille, ja kertoi että 15 vuoden aikana kaikista täällä olleista sadoista opiskelijoista hän tietää syntyneen kaksi pysyvämpää suhdetta. 

• Namibialaiset naiset ovat olleet yllättävän epäkohteliaita meitä kohtaan! Odotimme ennalta afrikkalaista vieraanvaraisuutta ja rentoutta, mutta varsinkin kaupungilla kulkiessa pahaa silmää ja huonoa asiakaspalvelua tulee jatkuvasti! Otamme välillä vaatekaupoissa haasteita, että yritämme saada kassaneidin hymyilemään meille tai katsomaan edes silmiin:D

• Tän oon tainnu mainitakin jo pariin kertaan, mutta täällä ei olla ajoissa. Koskaan. Missään. Ja kukaan ei välitä. Samalla tosi ärsyttävää, mutta myös aika virkistävää ettei kaikki ole niin hemmetin kiireisiä kokoajan!

• Viimeisenä muttei vähäisimpänä - TÄÄLLÄ EI OLE MÄKKÄRIÄ!!! Uskomatonta, missä ei muka ole?:D 3,5 vuotta oon pyöriny mcllä enemmin tai vähemmin viikottain, joten tää on aika vaikeaa... Toisi helpotusta koti-ikävään ku pääsis vähänniinku toiseen kotiin! Puhumattakaan siitä miten ihana ois päästä syömään mäkkiruokaa.. Täytyy varmaan koittaa KFC:tä, niitä täällä on joka kulmassa:D

Noita jäätävän kokosia sirkkoja on täällä joka paikassa..