18.10 Day 7 - Swakopmund
Lauantaiaamuna kuuden pintaan lähdettiin ajelemaan kohti Swakopmundia, meidän eka merenrantakaupunki Afrikassa! Matka oli pitkä, mutta maisemat perillä korvasivat kyllä joka kilometrin! Pitkän aikaa näkyi pelkkää aavikkoa, ja aivan yhtäkkiä olimme keskellä superhienoa, rikkaan näköistä keskustaa! Muutenkin safarin 8000 kilometrin aikana näimme niin monta erilaista kasvillisuusvyöhykettä ja ilmastoa.. Aavikkoa, puoliaavikkoa, savannia ja aroa. Lämpötilat vaihtelivat Swakopin merenrannan alle paristakymmenestä asteesta Sossusvlein melkein 50 asteeseen ja Sambian kuuman kosteaan ilmaan!





Rakastuin ihan täysillä Swakopin keskustaan, mutta erityisesti rantaan ja mereen, Etelä-Atlantiin:) Rannalla oli niin kaunista!! Myö oltiin pitkissä vaatteissa ja hytistiin, paikalliset pomppi bikineissä biitsillä:D Swakop on esimerkiksi monille Windhoekilaisille "kesäkaupunki", johon mennään sisämään helteitä ja sateita pakoon, sillä kaupungissa ei melkein koskaan sada (saattaa mennä jopa vuosikymmeniä sateiden välissä), ja ilmasto on tosi leutoa Atlantin merituulten vuoksi. Swakopmundissa asuu myös todella paljon saksalaisia, ja heidän vaikutus näkyy kaupungissa selkeästi (Swakopia pidetään Namibian saksalaisimpana kaupunkina). Waynenkin suvulla on Swakopissa talo, jossa yövyimme pari yötä. Se sijaitsi ihanasti melkein rannalla, ja todella uudella asuinalueella. Kaikki talot koko kaupungissa olivat kyllä uuden näköisiä:D En tiiä miksi tykkäsin kaupungista niin paljon, sillä nopeasti nähtynä se voisi vaikuttaa aika persoonattomalta. Siellä kuitenkin oli aivan omanlainen, rento tunnelma. Siihenkin voi vaikuttaa, että Swakopmund on tunnettu "extreme-kaupunkina", ja sinne hakeutuu paljon ihmisiä esimerkiksi tekemään laskuvarjohyppyjä!
Kaiken eräilyn ja teltoissa nukkumisen ja matkustamisen jälkeen oli ihana päästä pariksi päiväksi rentoutumaan ja nukkumaan kunnon sängyissä!
Oli niin vaikea uskoa, että edelleen ollaan Afrikassa:D Mie, Linda, Ruth ja Charlie pyörittiin rannalla muiden käydessä varaamassa itselleen seuraavaksi päiväksi katamaraaniristeilyn, meillä oli muuta ohjelmaa mielessä kuin risteilyt!
Oltiin Swakopissa perillä neljän jälkeen iltapäivällä, ja mentiin heti erääseen adventure-firmaan katsomaan esittely-DVD:t aktiviteeteistä, mitä heillä oli tarjolla. Sen jälkeen menimme varaamaan paikallisesta elokuvateatterista liput illan Gone Girl -näytökseen. Paikanvalinta hoidettiin rastittamalla tussilla laminoitua katsomokarttaa:D Sitten pikaisesti suihkuun ja illalliselle!
Illallispaikkaan soitettaessa heillä ei ollut enää vapaita pöytiä, mutta meille lupailtiin paikkoja baarin puolelta. Hirveän sähläyksen jälkeen pääsimme vihdoin syömään, osa pöydissä ja osa baaritiskillä, mutta kaikki olivat siinä vaiheessa jo niin nälkäisiä, ettei välitetty! Ruoka ja palvelu ja juomat olivat niin erinomaisia, että jäi leffaan menemättä ja ilta meinasi vähän venähtää!
Day 8 - Swakopmund
Liian pitkään lauantai-ilta ei kuitenkaan saanut jatkua, sillä sunnuntaiaamuna meitä odotettiin klo 9 Ground Rush Adventuresilla, sillä olimme käyneet edellisiltana käyneet varaamassa Sky Dive-hypyt!! Olin päättänyt jo Namibiaan tullessa, että Swakopissa ylitän itseni ja hyppään. En missään vaiheessa edes uskaltanut miettiä päätöstäni vaan pysyin vaan siinä, etten jänistäisi. Hyppy maksoi 175€, ja video-ja valokuvaus 75€, eli moniin muihin maihin verrattuna selvittiin todella halvalla. Sen verran hyppy kuitenkin rokotti budjettia, että maksun jälkeen tiesin että tulen oikeasti hyppäämään. Siinä vaiheessa kun sisäistin asian, meinasi laatta lentää:D Ajeltiin aavikolle hyppypaikalle, ja joku tytöistä sanoikin, ettei ole koskaan nähnyt että olisin ollut hiljaa yhtä pitkää!



Olisin halunnut hypätä Ruthin kanssa, mutta meidät oli valmiiksi laitettu koneisiin ja valittu meille meidän kanssa hyppäävät sedät, joten päädyin samaan koneeseen Mahtabin kanssa! Olimme kolmas koneellinen, ja jouduin jännittämään maan kamaralla kolmen hypyn ajan. Vähän helpotti, kun näin Lindan, Charlien ja Metten tulevan elävänä takaisin maan kamaralle. Myös henkilökunta osasi lieventää jännitystä ja rentouttaa, sillä ilmapiiri oli tosi rento ja miehet heittivät tosi hurttiakin huumoria jatkuvasti:D


Hyppy itsessään oli USKOMATON!! Vieläkin paremmaksi sen teki, että en olisi ikinä kuvitellut pystyväni siihen! Ahtauduttiin Mahtabin ja viiden miehen kanssa maailman pienimpään lentsikkaan, jossa istuttiin kirjaimellisesti sylikkäin. Koneessa en paljon maisemia uskaltanut katsella. Kun hyppyyn oli 5 minuuttia aikaa, kiinnitti miun hyppykaveri meidän valjaat toisiinsa ja alettiin valmistautua hyppäämään. Hitsi, kun kirjotanki tätä ja mietin sitä fiilistä, alkaa mahaan koskea!:D Ehdottomasti koko homman pelottavin kohta oli, kun näin Mahtabin hyppäävän ekana!! Tietysti kaikki kuvat on otettu sillä hetkellä, ja 0/30 kuvaa on julkaisukelpoisia..:D Kiljuin niin että kymmenen leukaa tuli näkyviin! Suljin silmät ja hyppykaveri joutui työntämään miut kirjaimellisesti koneen reunalle, koska en pystynyt ite liikkumaan enää:D Sitten mentiin! Yllättävän nopeasti uskalsin avata silmät, ja vapaapudotusta kesti 30-35 sekuntia, jonka jälkeen varjo aukesi. Sitten leijailtiin vielä viitisen minuuttia. Sain itse ohjailla varjoa, ja loppujen lopuksi leijuminen oli tosi upeaa!
Laskeutuminen sujui, yllättävä kyllä, tosi hyvin vaikka aivot löi tyhjää ja kysyin vissiin viisi kertaa, missä asennossa käsien ja jalkojen tulikaan olla laskeutuessa. Maan kamaralle päästyä en voinut tehdä muuta kuin huutaa, ja tuntui kuin oisin ollut ihan kauheassa humalassa!! Jalat ei kantaneet, ja kaaduinkin matkalla pukkareille:D Nauroin katketakseni, ja niin taisivat tehdä kaikki katsojatkin..
Tällaisen adrenaliiniryöpyn jälkeen olin kuolemanväsynyt, mutta ei auttanut kun lähteä ajelemaan mönkkärillä aavikolle, sillä tällainenkin retki oli tullut varattua!
Ajelu oli kaksituntinen, ja pelkäsin vähän että se olisi pelkkää hurruuttelua. Mentiin kuitenkin mönkkäreillä tosi kovaa pitkin aavikkoa, ja tehtiin upeita temppuja dyyneillä:D Alkuun pelotti, mutta sitten alkoi luottaa laitteeseen ja ajaminen alkoi tuntua tosi hauskalta! Näimme upeita maisemia, merta ja dyynejä silmänkantamattomiin. Kaksi tuntia hurahti hetkessä, ja pääsimme vihdoin pitkän päivän jälkeen kotiin virkistäytymään. Illalla menimme vielä skydiving- paikkaan (erään guest housen yhteydessä) katsomaan kaikkien videot! Naurettiin mahat kippurassa kaikkien ilmeille ja onniteltiin toisiamme upeista, rohkeista suorituksista;) Ilta päättyi vielä ravintolan kautta pienille jatkoille skydivingin henksun ja muutaman guest housen asukkaan kanssa, josta kuitenkin palasimme kotiin ihan hyvissä ajoin, kun seuraavana aamuna oli edessä talon siivous ja pitkä ajomatka Sossusvleihin!