Long time no see!

Heippa! Täällä ollaan kovaa vauhtia yrittämässä saada arjesta taas kiinni.. Yhdeksän päivän safari oli miun elämän uskomattomin kokemus!! Reissu oli sanoinkuvaamattoman hieno, mutta koitan kuvailla sitä sanoin ja kuvin teillekin, heti ku ehin kirjoittaa!:) Saatiin eilen jaettua kuvia reissuporukan kesken, joten niitä on erityisen paljon luvassa. 

Tänne on tullu kesä jo rytinällä.. Reilu kuukausi sitten ku saavuttiin, yöt oli vielä jääkylmiä ja illalla 18 aikoihin piti olla pitkät hihat ja lahkeet. Nyt pärjää kokoajan lyhyillä vaatteilla ja silti on hiki. Auringonotostakaan ei meinaa tulla mitään kun ei siedä maata yhtään paikoillaan:D Onneks on allas! Nää on varmaa niitä first world's problemseja.. 

Naurusta ei meinannu tulla loppua ku näin Katrin ekaa kertaa tässä lohikäärmeasussa:D

Tultiin safarilta siis maanantain ja tiistain välisenä yönä kotiin. Reissu oli rankka, joten oli pakko huilata pari päivää ja pestä pyykkiä hullu määrä, joten mentiin töihin vasta torstaina. Kyllä iski todellisuus taas kovaa vasten kasvoja kun palattiin Katuturaan:D Mentiin tekemään yövuoroa synnytysosastolle. Olin odottanut tätä osastoa paljon, sillä miuta kiinnostaisi mahdollisesti työskennellä kätilönä tulevaisuudessa. Samalla myös pelotti, sillä oltiin kuultu, ettei kansainvälisiä opiskelijoita kohdella osastolla kovin hyvin. Kolme ruotsalaista tyttöä oli tehnyt valituksen kätilöiden käytöksestä äitejä kohtaan meidän ekalla viikolla, ja juttu oli paisunut aivan käsiin! Loppujen lopuksi kätilö oli vaarassa joutua jopa vankilaan jne. Tämän tapauksen jälkeen monet paikalliset sisterit ovat kohdelleet meitä jäätävästi (en kyllä ihmettele..) ja opiskelijoita koskevia säännöksiä osastolla on tiukennettu. 

Yllätykseksemme yöt osastolla menivätkin todella hyvin. Pääsimme katsomaan monia synnytyksiä ja myös avustamaan monissa asioissa. Eka synnytys oli todella ällöä katsottavaa, mutta heti sen jälkeen siihen tottui.. Enkä voi ikinä unohtaa hetkeä, kun ensi kertaa sain syliin pienen, vain muutaman minuutin ikäisen vauvan<3 En voinu sille mitään, pelkästään vauvan katsominen sai miut ihan kyyneliin!! Pieni poika näytti miun silmiin maailman kauneimmalta, vaikka taisiki olla oikeesti aika ruma karvaisine otsineen:D Sisterit nauroi miulle, kun pitelin vauvaa ihan jäykkänä ja pelokkaana etten vaan pudota sitä!

Osasto itsessään ja sen toiminta erosivat huomattavasti Suomen mallista. En oo Suomessa siis synnärillä työskennellyt, mutta mitä oon kuullut ja ollut tutustumassa paikkaan viime keväänä. Sisterit kohtelivat äitejä aika kovakouraisesti, eivätkä kestäneet yhtään äitien huutoa. Jos synnyttävä nainen huusi, sister saattoi läpsäistä häntä ja huutaa, että vauva kuolee jos nainen ei ole hiljaa ja ponnista. Monta kertaa teki pahaa, mutta täällä kulttuuri vain on erilainen. Muutenkin tunteita ei pahemmin näytetä, hyvässä eikä pahassa. Meidän tokassa synnytyksessä vauva oli aspiroinut mekoniumia jo kohdussa, ja oli eloton syntyessään. Häntä koitettiin elvyttää pitkän aikaa, mutta tuloksetta. Tilanteessa kului melkein 45 minuuttia, ennen kuin äidille kerrottiin mitään vauvan tilanteesta. Lopuksi kun lääkäri meni juttelemaan asiasta, vanhemmat olivat tiedon saamisen jälkeen vain tyynen rauhallisia. Pahaa teki, kun äiti vietiin vastasyntyneiden osastolle jälkiseurantaan muiden vastasynnyttäneiden äitien ja vauvojen joukkoon.

Meiän työasut leikkurissa!

Minna, mie ja Ruth

Perjantaina yövuoron jäljiltä herättyämme aloimme valmistautua Octoberfesteille!! Windhoekissa asuu tosi paljon saksalaisia, ja tänne on tullu monia saksalaisperinteitä, tää tietysti yksi hienoimmista;) Kaikki norjalaiset, suomalaiset, ruotsalaiset, meiän aito saksalainen ja paikalliset pojat oltiin liikkeellä, ja oli huippuhauska ilta!! En normaalisti juo ikinä olutta, mutta teeman mukasesti sitäkin oli pakko maistaa..

Kotonta tuli terkkuja, siellä on kuulemma niin kylmä jo että pikkanenki tarvii pipoa<3

Tänään aloitettiin työt leikkaussalissa, siellä vietetään tää viikko:) Eka päivä vaikutti tosi lupaavalle, oltiin ortopedisessä salissa ja nähtiin tosi paljon! Tää osasto muistuttaa ehdottomasti eniten Suomen sairaaloita, steriili oli oikeasti steriili ym. Meille sattu kaks ihan huippulääkäriä, jotka kerto tosi paljon ja joilta kehtasi kysyäkin mitä vaan. En malta odottaa loppuviikkoa!