Mad world

Heipat taas kuumasta Namibiasta! Paljon on tapahtunut sen jälkeen, kun viimeeksi kirjoittelin. Mentiin siis torstai-iltana yövuoroon, joka sujui rauhallisemmin kuin edellisyö. Olimme taas dressing roomissa, ja mieleenpainuvin potilas oli noin 6-vuotias tyttö, jolla oli syvä haava kämmenessään. Tyttö pelkäsi tikkausta kuollakseen, eikä suostunut pysymään paikoillaan. Sister käski miuta ja Katria pitelemään tyttöä, mutta tikkauksesta ei siitä huolimatta tullut yhtään mitään. Verta roiskui joka paikkaan ja tyttö huusi, hänen kehitysvammainen äitinsä huusi, ja etenkin sister huusi. Hän kertoi tytölle, miten tämä tulisi kuolemaan kun menettää näin paljon verta, ja että hän aikoo lyödä tyttöä jos tämä ei pysy paikoillaan. Katselimme Katrin kanssa tilannetta aivan kauhuissamme, ja yritimme hillitä tyttöä. Siinä ei kuitenkaan onnistuttu, ja lopulta käsi piti vain kääriä ja tyttö viedä kirurgille paikattavaksi. Meistä tuntui tosi pahalta, koitimme lohduttaa tyttöä mutta siinä vaiheessa mikään ei enää auttanut.. Jälkikäteen teki mieli puhua tilanteesta sisterin kanssa, olisiko joku toinen lähestymistapa saattanut toimia paremmin pelokkaan lapsen kanssa.. 

Muuten casualtyssä on ollut todella mukavia hoitajia, ja sinne on todella mukava mennä aina töihin! Muutenkin kaikki on sujunut pääosin hyvin, tänne tulee enemmin ehkä kirjoiteltua "järkyttäviä" asioita, koska niistä kirjoittaminen helpottaa niiden käsittelyä, mutta suurin osa matkasta on ollut positiivista.

Erityisen positiivista on ollut viime viikon perjantai ja lauantai, meillä oli loistavat illat! Wayne oli norjalaisten kanssa Swakopmundissa, joten meillä oli talo käytettävissä ja kerrankin tilaa, kun kymmenen norjalaista ei vienyt kaikkia istumapaikkoja:D Pidimme barbeque-illan meillä, ja kaksi suomalaista ja kaksi ruotsalaista toisesta majatalosta tulivat myös mukaan. Meillä oli ihana leppoisa illanvietto ja loistavaa ruokaa, just mitä kaivattiin työviikon jälkeen:)

Lauantaina heräsimme kuitenkin aamulla hyvissä ajoin, ja lähdimme keskustaan saksalaisten Ruthin ja Kristinan kanssa, ja myös pikkanen Samuel oli meidän kanssa<3 Söimme rauhassa lounasta ja kävimme ruokakaupassa ostamassa illaksi tarvikkeita, sillä olimme menossa pool partyihin toiseen taloon! En muista milloin olisi ollut yhtä hauskaa, ja pääsimme vihdoinkin käymään paikallisessa yökerhossa! Tanssimme jalat kipeiksi ja saimme pari uutta namibialaista ystävää!

Our sweet sweet Ruth<3

Suomessa en syö lammasta, mutta täällä jostain syystä rakastan sitä:D

Loistavan viikonlopun jälkeen sunnuntaina kaikki ei ollutkaan enää niin loistavaa.. Meidän opettaja oli tullut tänne viikoksi kollegansa kanssa jonkin projektin pariin, ja olimme lähdössä tapaamaan heitä Hiltoniin. Olimme pari viikkoa aiemmin päättäneet, ettemme kävele enää sunnuntaisin, mutta jostain syystä lähdimme kuitenkin kävellen Hiltoniin, ja käveltyämme vain lyhyen aikaa, meidät ryöstettiin puukolla uhaten. Kannoin pikkulaukussa miun ja Katrin tavaroita, kun yhtäkkiä tunnen että joku tarraa laukkuun. Mies juoksi meidät kiinni takaapäin, mutta päätyi lopulta aivan kiinni meihin ja heilutteli puukkoa naamani edessä. Hän ei ehtinyt edes sanoa mitään, kun olin jo antanut laukun, ja mies lähti se mukanaan juoksemaan pois. Meille ei onneksi käynyt mitään, eikä laukussa ollut mitään kovin arvokasta (luottokortit oli rintsikoissa!!) mutta säikähettiin kyllä kuoliaaksi. En ole koskaan ikinä elämässäni ollut noin peloissani. Shokissa pääsimme jotenkin takaisin kotiin, ja parin tunnin itsensä kokoamisen jälkeen menimme uudestaan Hiltonille, tällä kertaa meidät vietiin ja haettiin autolla oven edestä.. Tänään olen pelännyt kaikkea ja kaikkia, ja pienetkin hipaisut tai äkkinäiset liikkeet saa sydämen pomppaamaan kurkkuun. Ehkäpä aika auttaa asiaan.. Miusta kyllä tuntuu että täällä menee usko ihmisyyteen:D Samalla surettaa ajatella, että mihin kaikkeen se köyhyys ihmisiä oikein ajaa.

Tänään saatiin onneksi muuta ajateltavaa kun meillä oli suunnittelukokous safaristamme, matkasta tulee varmasti uskomattoman hieno.. Otan paljon kuvia!!:) Huomenna viedään opet Home of Good Hopeen, en malta odottaa että pääsee taas sinne suloisten lasten pariin!